Sanoista tekoihin

 


Sanoista tekoihin

Ilmastonmuutoksen vastainen työ on aikamme suurimpia haasteita. Vastassamme on globaali uhka ja sen torjumiseen tarvitaan mukaan kaikki maailman valtiot. Uhkaan on vastattu mm. tieteellisen selvitystyön, toimenpidesuunnittelun ja erilaisiin lämpötilamuutoksiin pohjautuvien mallinnusten avulla. Tiedeyhteisö on jo pitkään varoittanut, että pelkkien suunnitelmien lisäksi tarvitaan nopeita toimia, jotta fossiilisten polttoaineiden korvaaminen olisi edes mahdollista. Aikaikkunamme toimia käy koko ajan pienemmäksi ja hyvät tavoitteet näyttävät karkaavan koko ajan kauemmaksi. 

Maailma tarvitsee yhteisiä ponnistuksia, jotta elämä maapallolla on mahdollista myös tuleville sukupolville.

Olen pohtinut missä on oma paikkani tässä taistelussa, jonka voittaminen käy koko ajan vaikeammaksi. Voinko minä tehdä jotain konkreettista vai jäänkö odottamaan, että saadaan aikaan maailmanlaajuisia ja oikeasti vaikuttavia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pysäyttämiseksi?


Elintasomme perustuu pitkälti tekniikkaan, joka vaatii toimiakseen erilaisia polttoaineita ja sähköä. Suoraan polttoon perustuvaa tuotantoa on jo vuosikausia yritetty vähentää ja korvata sitä päästöttömällä tuotannolla, kuten tuuli- ja aurinkovoimalla ja jossain määrin myös maalämmöllä. Voin ostaa sähköni päästöttömästi tuotettuna ja vähentää öljypohjaisten polttoaineiden käyttämistä siirtymällä sähköautoiluun ja käyttämään joukkoliikennettä aina, kun se on mahdollista. Kasvisruoka, ruokahävikin minimoiminen, lomalentojen välttäminen ja turhan sähkönkäyttämisen välttäminen nousevat myös mieleen, kun keinoja pohdin.

Muistan lukeneeni, että asuinhuoneistojen lämmittämiseen kuluu noin 15 % kaikesta käyttämästämme energiasta. Huoneiston lämpötilan laskeminen vaikkapa vain 1 asteella vähentää energiankulutustamme 5 prosenttia, kahdella asteella kulutus vähenisi 10 prosenttia. Kuulostaa yksinkertaiselta. Asumisen energiatehokkuutta on parannettu uusien standardien avulla, mutta valtaosa asunnoista on vielä kaukana tehokkuudesta. Paljon pieniä asioita voi jokainen kuitenkin muuttaa eikä niillä muutoksilla välttämättä ole mitään vaikutusta arjen elämiseen.

Ukrainassa käytävän sodan seurauksena olemme tekemässä merkittäviä ja suunniteltua paljon nopeampia ratkaisuja energiantuotantoon. 

Fossiilisten polttoaineiden tuonti Venäjältä on loppumassa tai jo loppunut, korvaavia toimittajia etsitään ja varmaan myös löydetään. Yhden fossiilisen energiantuottajan sulkeminen pois markkinoilta ja siirtyminen käyttämään muualta tuotua vastaavaa energiaa ei kuitenkaan ratkaise ongelmaamme. Pelkkä tahtotila ei riitä, tarvitaan konkretiaa ja kokonaan uutta ajattelua, jotta pääsemme lopullisesti eroon fossiilienergiasta ja maapallon elinkelpoisuus säilyy.


Mahdollisiin kriisitilanteisiin varautuminen on näkyvästi esillä uutispalstoilla ja somekeskusteluissa. Kansalaiset varautuvat vaikkapa varastoimalla elintarvikkeita ja juomavettä kolmeksi vuorokaudeksi, kotivarasta on tullut entistä tärkeämpää ja hyvä niin.

Me Ilmastovaikuttajat päädyimme käynnistämään kansalaiskeskustelun omilla kanavillamme löytääksemme hyviä vinkkejä ja ideoita energiankulutuksen vähentämiseksi arjessa ja henkilökohtaisella tasolla. Mitä kaikkea voimme tehdä vapaaehtoisesti ja ennakoiden, ilman määräyksiä ja pakkoa? Voimmeko pelastaa maapallon omilla toimillamme vai odotammeko, että joku muu tekee sen puolestamme?

Onko sinulla hyviä ehdotuksia, nyt saa ehdottaa. Seuraa viestintäämme täällä blogissa, mutta myös Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä ja saat mahdollisuuden vaikuttaa. 

Pienistä puroista syntyy usein suuri virta, kaikkia pisaroita tarvitaan.

Johan Heino

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kahvi - katoavaista luonnonvaraa?

Tervetuloa tuuppaamaan!