Ollaan ihmisiksi

Monet ihmiset ovat ahdistuneita, ovat olleet jo pitkään. Takana kaksi vuotta koronaa ja nyt sota Ukrainassa. Turvallisuus ja tulevaisuudenusko ovat koetuksella ja tuntuu, että monilta ne ovat jo kadonneet. Eletään uutislähetyksestä seuraavaan, TV:n erikoislähetyksiä tulee jatkuvasti ja iltapäivälehtien lööpit luetaan tarkasti, ellei niitä ole lasten säästämiseksi kauheuksilta jätetty kokonaan laittamatta näkyville. Normaali arki on rikottu ja revitty auki.

Sota sumentaa jopa IPCC:n ilmastoraportin uutisarvon. Kuva: Heidi Hellman

28.2. julkaistu Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti toteaa, että vaikka meneillään olevan ilmastonmuutoksen vaikutukset jakautuvatkin alueellisesti epätasaisesti, ne ovat uhka kaikkien ihmisten hyvinvoinnille. Jo reilusti yli 3 miljardia ihmistä asuu olosuhteissa, joissa he ovat erittäin haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle. Enää pelkät hillintätoimet eivät riitä, nyt vaaditaan yhä tehokkaampia sopeutumistoimia. Olemme monessa suhteessa vedenjakajalla ja nyt pitää päättää hyväksymmekö päälle kaatuvat uhkat sellaisenaan vai teemmekö asialle jotain nyt, kun jotain on vielä tehtävissä.

Venäjän torstaiaamuna 24.2. aloittama massiivinen hyökkäyssota Ukrainassa vei pohjan IPCC:n raportin uutisarvolta, mutta raportin sisältö on joka tapauksessa painavaa ja vaatii välitöntä huomiota. Saako se sitä?

Maailman kriisipesäkkeet ja niiden aiheuttama inhimillinen kärsimys vain lisääntyy, vaikka meidän pitäisi tehdä yhteistyötä koko maapallon laajuisen katastrofin välttämiseksi. Sotimalla vain pahennetaan tilannetta ja siirretään ratkaisujen tekemistä yhä kauemmas ja yhä vaikeammin sovittavaksi. Raaka sota keskellä Eurooppaa lisää epävarmuutta ja antaa valtioille mahdollisuuden lipsua jo sovituista toimista ja jäädä odottamaan parempia aikoja tehdä se, mistä on yhdessä sovittu. Tuleeko niitä parempia aikoja ja voidaanko enää palata niin kattavaan kansainväliseen yhteistyöhön kuin tähän mennessä, jää nähtäväksi.

Tavallinen pieni ihminen lamaantuu helposti, kun maailma ympärillä järkkyy ja tulevaisuus näyttää sumuiselta. Omat teot tuntuvat merkityksettömiltä, joten miksi vaivautua. Pienen ihmisen on hyvä kuitenkin muistaa vanha sanonta, jonka mukaan kaikki matkat alkavat ensimmäisellä askeleella.

Meistä jokainen voi aloittaa sopeutumisen pohtimalla oman elämänsä ratkaisuja ja tekemällä juuri niitä pieniä tekoja, jotka tuntuvat merkityksettömiltä, mutta kaikkien tekemänä vaikuttavat kokoaan enemmän. Voimme hyvin luopua monista asioista luopumatta kuitenkaan tärkeimmistä elämän sisällöistä ja arjen pyörittämisestä. Vapaaehtoinen sopeutuminen on joka tapauksessa helpompaa kuin pakon sanelema. Jossain vaiheessa se pakkokin tulee, jos emme tee mitään.

Fossiilisen energian korvaaminen päästöttömällä tuotannolla on jo saatu alkuun. Nyt on aika lisätä vauhtia ja tehdä vähintäänkin kaikki se, mitä on suunniteltu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja luontokadon hillitsemiseksi. Energiaomavaraisuus on mahdollista saavuttaa edelleen ja meidän on uskallettava se toteuttaa, vaikka ilman uhrauksia se ei mahdollista olisikaan. Energian säästäminen ja turhan kulutuksen lopettaminen on edelleen oikein hyvä vaihtoehto jatkuvasti kasvavan kulutuksen sijaan.

Suomalaiset ovat järkyttyneinä seuranneet Ukrainan konfliktin etenemistä ja halunneet auttaa rahalahjoituksin sodasta kärsiviä ihmisiä Ukrainassa ja sieltä sotaa paenneita Euroopan alueella, myös Suomessa. Me voimme auttaa ja rahan lahjoittaminen on paras keino tehdä jotain konkreettista hädän helpottamiseksi. Rahan lähettäminen konfliktialueelle Punaisen Ristin työn tueksi on logistisesti helppoa ja huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin tarvikkeiden kuljettaminen maata, vettä tai ilmaa pitkin.

Olen nyt ollut useana päivänä mukana lipaskerääjänä ja käynyt monia keskusteluja järkyttyneiden ihmisten kanssa siinä keräyksen lomassa. Useimmat lahjoittajat haluavat varmistaa, että heidän lahjoituksensa menee ukrainalaisten auttamiseen ja että apu todella menee perille. Monet purkavat ahdistustaan ja ovat ilmeisen kiitollisia jo siitä, että joku jaksaa kuunnella.

Yhden tokaisun olen kuullut jo useampaan kertaan. Moni on sanonut: Miksi emme osaa olla ihmisiksi?

Minulla ei ole antaa tyhjentävää vastausta kysyjille.

Johan Heino