Ystävänpäivä 2022 - Muutosta ilmassa?

Puhelin soi aamuvarhaisella juuri, kun olen menossa suihkuun. Pohdin hetken vastaanko, mutta
päätän kuitenkin katsoa kuka soittaa. Tuntemattomasta numerosta tulleeseen soittoon en olisi
vastannut. Antti ei kuitenkaan soita usein ja edellisestä soitosta on kulunut varmaan jo useampia viikkoja.

(Puhelu yhdistyy) 

- Kuulehan, vieläkö sinä uskot siihen ilmastonmuutokseen?, aloittaa soittaja ennen kuin ehdin
edes kysyä kuulumisia.

Antti on puheissaan suorasukainen, siihen olen jo vuosikymmeniä kestäneen ystävyytemme
aikana tottunut. Keskustelumme alkavat useimmiten kysymyksellä, johon en ole ilmeisesti
koskaan osannut vastata oikein, koska heti seuraa uusi kysymys.

- Minun postilaatikkopolulleni on pyryttänyt yöllä 40 senttiä lunta enkä ole jaksanut lapioida kuin puoleen väliin. Tämäkö se nyt on sitä muutosta?

Muistelen mielessäni tuota postilaatikkopolkua, joka alkaa ulko-ovelta ja päättyy parinkymmenen metrin päässä maantien laitaan. Siihen postilaatikolle. Vaimonsa kuoltua muutama vuosi sitten, on Antti asunut yksin pienessä puutalossaan kaukana kuntakeskuksesta. Lähimpään naapuriin on matkaa pari kilometriä ja siinäkin talossa asuu vanhempi pariskunta. Kaikki ovat jo reilusti yli 80-vuotiaita ja Antin mukaan valmiita hautaan, vaikka ei hän omien sanojensa mukaan sinne maakuoppaan vielä kaipaakaan.

Ystävyyteni Antin kanssa alkoi, kun eräällä pyöräretkelläni poikkesin pihalleen tiedustelemaan
juomavettä. Päivä oli helteinen ja vettä kului. Antti huikkasi ovelta vaimolleen, että tuo ämpäri, täällä on joku janoinen kaupunkilaispoika. Haimme kaivosta vettä ja juutuin juttelemaan keleistä ja liikenteestä. Hiljaisella hiekkatiellä ei juuri liikennettä ollut, eikä varsinkaan pyöräilijöitä. En tiedä miksi, mutta juttelumme kesti pitkään enkä enää muista mistä kaikesta puhuimme. Lopputulema oli, että pystytin telttani pihamaalle ja vietin ehkä retkeni tärkeimmän vuorokauden ystävällisen pariskunnan vieraana. Tuolla pihalla olen poikennut vuosien varrella usein ja aina olen saanut mukaani uutta ajateltavaa.

Antti seuraa uutisia. Hänelle tulee parikin sanomalehteä ja radio on talossa sisällä aina auki.
Uutiset kuunnellaan hiljaisuuden vallitessa. Maailman asiat ovat hyvin tiedossa ja kaikista niistä
löytyy mielipide. Olemme usein jutelleet luonnonsuojelusta ja ikänsä luonnon keskellä asunut mies on syventänyt omia näkemyksiäni elämästä luonnon ehdoilla. Ennen sotia pientilalle syntyneenä Antilla on muistoja ajasta, jolloin luonto oli aivan olennainen osa jokapäiväistä elämää. Koneita ei juurikaan ollut, kaikki tehtiin käsivoimin tai hevosen avulla. Elämä oli niukkaa, mutta aina selvittiin.

Nykymaailmasta Antti löytää aina jotain ihmeteltävää enkä aina oikein pysy perässä mitä hän
tarkoittaa. Ilmastonmuutos on yksi niistä asioista, joista olemme viime vuosina jutelleet usein.
Yhden keskustelun päätteeksi sain tehtäväkseni kertoa kolme tärkeintä seurausta
ilmastonmuutoksesta. Listasin sään ääri-ilmiöiden yleistymisen, ilmastopakolaisuuden
lisääntymisen ja merenpinnan nousun jäätiköiden sulamisen seurauksena. Listaa olisin voinut
jatkaakin, mutta piti keksiä kolme isoa seurausta.

Olin hiukan hämmästynyt, kun Antti ei tapansa mukaan ryhtynytkään kumoamaan noita
mainitsemiani seurauksia, kuten hän niin usein oli tehnyt, kun olin omia näkemyksiäni kertonut.
Antilla olikin oma painava sanottavansa ja muistan yhä mitä hän sanoi:

- Golfvirran heikentyminen viilentää pohjoisen Euroopan ilmastoa ja muuttaa elinoloja enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma luonnon kiertokulussa seuraavien parin sadan vuoden aikana.

Tästähän on ollut puhetta jo pitkään, mutta merivirtojen dynamiikkaa ei tunneta niin hyvin, että
kukaan pystyisi varmasti sanomaan mitä tulee tapahtumaan ja mitkä kaikki seikat asiaan lopulta
vaikuttavat. Olennaista on, että ilmakehän lämpeneminen lämmittää myös meriä ja mannerjäätiköiden sulaessa merenpinta voi nousta jopa useita metrejä. Vaikutukset maapallon
elinolosuhteisiin voivat olla ihmisen kannalta katastrofaalisia. Antti kertoi tämän minulle vakavana ja jotenkin surullisena.

- Emme taida jatkossa tarvita shortseja ja aurinkovarjoja. Kumisaappaat ja sadetakki pitää kaikilla olla, Antti sanoi ja totesimme yhdessä, että ei hyvältä näytä.

Alkuperäinen kuva: Pexels, Sindre Strom

Tämän talven lumipyryt ovat koetelleet monia ja lunta on nyt eteläisessäkin Suomessa. Jatkuuko
talvi lumisena vai koittaako aikainen kevät, sitä emme vielä tiedä. Ilmastonmuutos kuitenkin
etenee ja vaikka sen vaikutuksia paikallisiin sääolosuhteisiin voikin vain arvailla, muutoksia tulee
tapahtumaan. Ja mistä sen tietää vaikka Golfvirtakin lopulta pysähtyisi ja mitä se säätilaan vaikuttaisi.

Antin lapioitavana on vielä reilu kymmenen metriä lumihankea ja vasta sitten aamun lehti löytää
lukijansa. Ilmastonmuutosuutiset luetaan tarkasti. 

Kaikesta huolimatta muistakaa vaikka soittaa ystävillenne ellette pääse käymään. Ystävänpäivänä tai ihan minä päivänä tahansa.

Johan Heino