Sähkön varassa
Yhteiskuntamme sähköistyy nyt vauhdilla. Haluamme päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja pelastaa maapallomme ilmaston liian nopealta lämpenemiseltä ja siten mahdollistaa tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet. Ilmastonmuutoksen torjunnasta on tullut kenties suurin yhteinen ponnistus, johon maailman valtiot vielä pystyvät lähes yksimielisesti sitoutumaan.
 |
| Unsplash: Nick Fewings |
Vaaran merkithän ovat olleet näkyvillä jo pitkään. Maapallon ilmasto on lämmennyt ihmisen toimien myötävaikutuksella yhä kiihtyvään tahtiin ja sitä nopeammin, mitä enemmän olemme riistäneet hupenevia luonnonvarojamme. Hyvinvointimme on rakennettu pitkälti luonnonvarojen ylikulutuksen varaan emmekä ole suostuneet hidastamaan tahtia tiedeyhteisön lisääntyneistä varoituksista huolimatta.
Meillä hyvinvointivaltion asukkailla on tapana pitää omaa elintasoamme ja sen kasvattamista itsestään selvyytenä. Taloutemme pitää kasvaa, jotta pystymme tavoittelemaan kaikkea sitä aineellista hyvää, jota tuntuu olevan tarjolla vuosi vuodelta aina vain enemmän. Meillä on ollut rahaa toteuttaa sellaisia unelmia, joista ei sata vuotta sitten edes osattu unelmoida. Olemme myös sulkeneet silmämme siltä todellisuudelta, jossa valtaosa maapallon ihmisistä tälläkin hetkellä elää. Köyhyys, epätasa-arvo, sorto, sodat ja luonnonkatastrofit eivät ole kadonneet maailmastamme minnekään. Aivan liian monet meistä eivät kuitenkaan halua nähdä todellisuutta ainakaan silloin, kun se ei ole totta omassa pienessä elämässämme.
Sähkön tuotannon lisääminen on yksi merkittävimmistä ilmastonmuutoksen torjunnan työkaluista. Päästötön energiantuotanto näyttäytyy meille vaikkapa tuulivoimapuistoina, aurinkopaneeleina, vuosikymmenet sitten rakennettuina vesivoimaloina ja joillekin myös ydinvoimalaitoksina. Digitalisoitunut maailmamme on rakennettu sähköverkoista ja niihin sähköä syöttävien voimaloiden toiminnasta riippuvaiseksi. Entä jos riippuvaisuutemme on myös suurin heikkoutemme?
Meille sähkön käyttö on itsestään selvää, koska sähköä on aina saatavilla. Suurelle osalle ihmiskuntaa sähkön saatavuus on kuitenkin yhä rajallista tai mahdotonta. Me voimme puhdistaa omaatuntoamme sammuttelemalla sähköjä huoneista joissa emme oleskele tai hankkimalla seuraavaksi menopeliksi täyssähköauton. Voimme paheksua niitä maailman maita, jotka yhä jatkavat ja jopa kasvattavat fossiilisten polttoaineiden käyttöä lisätäkseen oman väestönsä hyvinvointia. Haluamme kieltää muilta sen saman kehityksen, jonka avulla olemme oman aineellisen hyvinvointimme saavuttaneet.
On meillä toinenkin mahdollisuus. Oman elintasomme kasvattamisen sijaan voimme ryhtyä ponnistelemaan sen eteen, että uusi teknologia valjastetaan palvelemaan ihmiskuntaa myös kehitys- ja kehittyvissä maissa. Hyväksymmekö tulonsiirrot hyvinvointivaltioista köyhille maille? Hyväksymmekö sen, että autamme taloudellisesti muita kehittämään päästötöntä yhteiskuntaa paljon nopeampaan tahtiin kuin omaamme olemme tähän saakka kehittäneet?
Kysymyksiä on paljon ja meillä on enää vain vähän aikaa keksiä oikeat vastaukset. Koko ihmiskunnalle ja sen säilymiselle on välttämätöntä, että löydämme nuo vastaukset ennen kuin on myöhäistä. Vastauksia pohtiessamme voimmekin esimerkillisesti sammuttaa kaikki ne sähkölaitteemme, joita emme pohtimisen aikana tarvitse. Kunhan se ei jää ainoaksi toimeksemme.
Johan Heino
Ensinnäkin on keskityttävä vain ekosähkön tuotantoon sen kaikissa muodoissa, koska aika on kulumassa loppuun globaalissa tuotantotaloudessa, joka on massiivista ja kuin itsestään selvyys kansakunnille. Kehittyviä maita on tuettava tulonsiirroin ja teknologian know-hown jakamisella heti enemmän.
VastaaPoistaKaikenlainen kierrätys kehitettäköön edelleen helpommaksi ja samalla esim. uusien vaatteiden jatkuva ostaminen muodin perässä on lopetettava. Ruuan ekotuotantoa on tuettava kaikkialla missä vain mahdollista ja ruokahävikkiä vähennettävä murto-osaan nykyisestä.
Korttelikirppikset kaupungeissa ovat käytännöllisiä ja niitä onkin jo perustettu hyvällä menestyksellä.
Joukkoliikennettä on lisättävä ja elvytettävä maaseudullakin edes siellä missä ihmisiä vielä asuu, ihmisiä, jotka harrastavat omaa ruokatuotantoa luomuna ja etenkin luomuviljelyä ja luomueläintiloja niin rintamailla kuin syrjäkylilläkin.
Luontoa ja ympäristöä on jokaisen meistä suojeltava ja vaalittava. Parhaiten se onnistuu jos on mahdollista hyödyntää esim. vapaa-ajan asuntoja luonnon lähellä, hankkia suojeltavia metsä- ja niittyalueita soiden lisäksi. Suojelualueita, joissa ei metsää missään tapauksessa kaadeta, on perustettava kiireesti lisää n. 100 000 hehtaaria heti varsinkin Kaakkois- ja Keski-Suomeen. Muuallekin tarvitaan.
Em. isoissa trendeissä on kaikkien tuki jo nyt välttämätöntä, muuten lastenlastemme elämä tulee olemaan ankeampaa kuin nyt osaamme ajatellakaan.
Kiitos kommentistasi, KairaKaisa! Mainitsit monta keinoa, joilla ihan tavallisetkin kansalaiset voivat merkittävästi pienentää omaa hiilijalanjälkeään ja vaikuttaa ympäristön tilaan. Esim. kuluttajien ruokavalinnat ovat vaikuttaneet ainakin pääkaupunkiseudulla siihen, että kasvisperäisiä vaihtoehtoja paitsi kulutetaan myös mainostetaan ja ne saavat hyllytilaa aivan eri volyymillä kuin joskus ajalla ennen Vegaanihaastetta ja Ilmastolakkoa.
Poista